Raporttia Tennispalatsin jonotusyöstä 23.-24.11.

Ensimmäisen Hobitti-elokuvan liput tulivat myyntiin Helsingin Tennispalatsissa ja Vantaan Flamingossa lauantaiaamuna 24.11. klo 7.30 (ennakkotiedot väittivät 8.00, mutta päättivät aloittaa aikaisemmin – tai itseasiassa en ole varma, aloittiko Flamingo aikaisemmin). Mukana jonotuksessa oli satoja ihmisiä, joista pieni joukko myös Tolkien-seuran jäseniä.

Saavuin itse paikalle torstai-iltana n. puoli kymmenen aikaan illalla, jolloin jonossa oli jo kymmenen ihmistä ennen minua. Seuran hallituksen jäsenet Haltiamieli ja Miccoh olivat numeroilla 5 ja 6, itse sain siis numeron 11. Tarkoitus ei ollut oikeastaan edes yöpyä Tennispalatsin takapihalla, mutta Steelsheenin lupauduttua lainaamaan makuupussia en voinut enää vastustaa kiusausta. Steelsheen jäi myös katselemaan Racha-elokuvaa, jota katseltiin joskus puolen yön jälkeen Miccoh’n tabletilta. Kutakuinkin tämän jälkeen Steel lähti kotiin ja minä yritin nukkua. Heräilin mm. viiden maissa pihaa siivoavaan harjakoneeseen, joka ihan kiusallaan taisi rullailla nukkuvien jonottajien edessä metelöimässä. Varsinkin silloin, kun tuli harjailemaan tunnin päästä uudestaan.

Perjantaina sitten heräilin kai seitsemän aikaan niin, etten nukkunut enää uudestaan. Aamu kului lähinnä pöhistessä unihiekkoja silmistä ja dataillessa – ainakaan en muista tehneeni mitään sen kehittävämpää. Välillä piti käydä kitisemässä VR:lle, että voisin haluta käyttämättömistä junalipuista korvausta, hakemassa patonkia aamupalaksi ja palata takaisin jonoon syömään Steelsheenin aamupalaksi hakemia kroissantteja ja kaakaota. Oolalaa, sanon minä, paras aamiainen hetkeen.

Päivällä käymään tuli myös seuran puheenjohtaja Shetai, joka ei itse jonottanut, mutta oli kovasti hengessä mukana. Näihin aikoihin myös kävin ostamassa viereisestä Makuunista järjettömän ison säkillisen karkkia, jota ihme kyllä Miccoh ja Halti eivät ehtineet tyhjentää. Niitä säästyi nimittäin kotimatkallekin.

Päivällä vuoroin yriteltiin nukkua, käytiin hakemassa yötä varten lippuja, ostettiin ruokaa, hengailtiin jonossa dataamassa ja varsinkin jaettiin paljon Tolkien-seuran mainoksia ja Odotettu ensi-ilta -kilpailun postereita. Propagandakierrosta moittisin varsin onnistuneeksi, todella moni vaikutti kiinnostuneelta ja otti ilolla flaierin vastaan. Todella harmissani olin kahden ihmisen puolesta, jotka olivat lähettäneet liittymislomakkeen, mutteivät koskaan saaneet mitään vahvistusta jäseneksiliittymisestään ja olivat jättäneet jutun sikseen.

Iltaa kohden tunnelma alkoi tiivistyä. Ihmisten torkkuminen alkoi vähentyä, jono alkoi kasvaa Tennispalatsin toiselle puolelle ja ilmassa oli selkeää jännitystä ja odotusta. Finnkinon poppoot jakelivat jonotuskansalle Estrellan Hobitti-kilpailun sisältäviä sipsipusseja sekä energiajuomaa (jälkimmäisestä jäin paitsi, mikä häpeä).

22.30 jonottaja numero 1 sai virallisen kaulanauhan, joka ilmoitti vuoronumeron ja jossa oli hieeeeno Martin Freemanin kuva. Ilmassa oli juhlan tuntua, ja ensimmäiselle vuoronumerolle annetut aplodit kuulemma kiersivät Tennispalatsin aaltona todella eeppisesti.

23.00 suurin osa jonosta suuntasi Tennarin 1. saliin, jossa näytettiin Sormuksen ritarien pidennetty versio. Aplodit raikuivat sankareiden suorittaessa urotöitään ja meemirepliikkien aiheuttaessa outoja mielleyhtymiä. One does not simply watch LotR without laughing. Tätä katsellessa aika harva taisi nukkua, ilmassa oli vieläkin suurta innostusta ja jännitystä.

3.10 alkoi sitten samassa salissa Kahden tornin pidennetty versio. Myönnän itse ja Haltiamielen tarinan mukaan aika moni muukin on sortunut nukkumaan suurimman osan tästä. Heräsin Helmin Syvänteen taistelun aikana kikattamaan (aivan liian) hysteerisesti Legolasin kilvellälaskettelulle, ja nukahdin todella pian sen jälkeen uudestaan. Se siitä.

Seitsemän aikaan raahauduimme ulos salista, ja aika pian saimme kuulla, että jononumerot 1-50 oli hetki sitten kuulutettu alakertaan jonoon lipunmyyntikassalle. Pikavauhtia siis sinne. Noin 20 yli 7 Finnkinon henkilökunta alkoi tarkistaa, että jonossa ovat kaikki numerot, koska olivat päättäneet aloittaa lipunmyynnin puoli tuntia aiemmin. Paniikissa etsittiin numeroa 12, joka puuttui jonosta. Tajusin hetken päästä, että sehän on Steelsheen, joka ei ollut edes ihan varma oliko ostamassa lippua vai ei. Paniikissa yritin soittaa Steelille, ei vastannut, sitten ajattelin, että se varmaan on Purrin kanssa jossain, ja soitin Purrille, mutta ei, Purrin akku oli loppu. Hädissäni poistuin jonosta ja sitten Steel löytyikin seinän vierestä vahtimasta tavaroita. Kohteliain sanankääntein pyysin Steeliä liittymään jonoon,  ja lipunmyynti alkoi kuin alkoikin 7.30.

Sain kunnian olla ensimmäinen Jyväskylän HFR-näytökseen lippuja varannut. Jo kuusi minuuttia lipunmyynnin alkamisen jälkeen ihailin kädessäni yhdeksää lippua Jyväskylän ensimmäiseen ensi-iltaan (josta minua voi sitten taas bongailla ja nykiä hihasta, jos on kysyttävää Tolkien-seuraan liittyen – mainostauko ohi, jatkuu).

Oli upeaa katsella jonon verkasta liikkumista, bongata todella upeita Keski-Maa-aiheisia pukuja, nähdä ihmisten onnelliset juuri-lipun-saaneet kasvot ja fiilistellä omia lippuja. Tunnelma oli käsinkosketeltava. Pienen fiilistelyn jälkeen minä, Purr, Caele ja Atheon lähdimme Kamppiin etsimään ruokaa. Aamupala tuli tarpeeseen.

Mutta matka ei ollut vielä ohi. 10.00 alkoi vielä maratonin viimeinen leffanäytös, Kuninkaan paluu. Yleisö oli huvennut todella radikaalisti, vaikutti (vähäisistä aplodeista päätellen) väsyneeltä ja melko koomaiselta. Itse jaksoin melkein koko leffan hereillä, alkupuolella tuli pilkittyä vain hiukan. 

Viimeisen leffan jälkeen oli aika pistää kamat kasaan, mukaan lukien Tennarin aulassa olleet propagandat. Jostain mystisestä syystä kaikki lattialla olleet materiaalit olivat kadonneet. Kaikki. Siis myös tuo kuvassa näkyvä pahvikansio, joka oli niiden alla. Harmittaa kyllä, pinoissa oli yhteensä oikeasti rahanarvoista materiaalia, jonka ei olisi suonut häviävän ihan noin vaan. Finnkinon henkilökunta ei tiennyt katoamisesta mitään, eikä juuri tuohon paikkaan ilmeisesti näy valvontakameroistakaan kuvaa. Siivoojat eivät ”uskalla koskea muuhun kuin popcorniin”, mutta minua vähän pelottaa, että juuri heidän pusseihinsa lehtiset ja julisteet ovat kadonneet.

Joka tapauksessa aivan uskomattoman hieno viikonloppu takana! Kiitosta ansaitsevat jonotuksen mahdollistanut Finnkino, jonosta jonon tehneet jonottajat sekä varsinkin ne kanssajonottajat, joiden kanssa tuli eniten pööpöiltyä. Univelat ovat vieläkin nukkumatta, mutta onhan tässä aikaa tasata niitä ennen ensi-iltaa. Siellä nähdään!

Tolkien-seuran edustusta pitäisi olla tavattavissa ainakin Helsingin Tennispalatsissa ja Jyväskylän Fantasiassa parina ekana näytöspäivänä, mahdollisuuksien ja aktiivien aktiivisuuden mukaan. Toivottavasti myös Tampereella.

Tietoja Jasdril

Hallituksen paras ja kaunein tapahtumavastaava jo vuodesta 2011!
Kategoria(t): Elokuvat, Hobitti - Odottamaton matka, Odotettu ensi-ilta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.