Kaikki kirjoittajan Sonja "Heathertoes" Virta artikkelit

Kuvastaja-palkinto jaetaan 27.10.2022

Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaetaan 27.10.2022

Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiaromaanille myöntämä Kuvastaja-palkinto jaetaan Helsingin kirjamessuilla torstaina 27.10.2022 klo 11.00.

Kuvastaja-palkinnon finalisteiksi pääsivät tänä vuonna seuraavat romaanit:

Magdalena Hai: Isetin solmu (Otava)
Joanna Heinonen: Veren väki (Robustos)
Sini Helminen: Hurme (Myllylahti)
Anniina Mikama: Myrrys (WSOY)
Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu (Otava)

Finalistit valittiin vuonna 2021 julkaistuista suomalaisista fantasiakirjoista, jotka eivät olleet selkeästi lapsille suunnattuja. Voittajan valitsee asiantuntijaraati.

Lisätietoja:
Suomen Tolkien-seura Kontu ry.
www.suomentolkienseura.fi
Raadin puheenjohtaja Marianna Leikomaa (marianna.leikomaa@gmail.com)

Keski-Maa -roolipelien historiasta

Lokakuussa ilmestyvässä Legolas-lehdessä on parikin roolipeliartikkelia, ja niitä odotellessa pääsette lukemaan Keski-Maa -roolipelien historiasta. Tekstin on kirjoittanut Pasi Välkkynen, jonka Legolas-artikkeli käsittelee Nimrodelin legendaa roolipelin keinoin.

Ensimmäinen virallisella lisenssillä tehty Keski-Maa -aiheinen roolipeli oli MERP, Middle-earth Roleplaying (suom. KERP), joka perustui Iron Crown Enterprisesin Rolemaster-sääntöihin. Rolemaster itse sisältää pelkät säännöt, eikä sitä ole varsinaisesti sidottu mihinkään pelimaailmaan (joskin ICE on kehittänyt oman Shadow World -fantasiamaailmansa nimenomaan Rolemasteria varten). Rolemasteria pidetään yleensä turhan monimutkaisena ja hitaana pelisysteeminä, ja vaikuttaa siltä, että se oli suunniteltu nimenomaan tarjoamaan ”realistinen” pelisysteemi yksinkertaisemman D&D:n hallitsemille markkinoille. Rolemaster sisältää laajan magiasysteemin, joka kuitenkin vaikuttaa ytimeltään olevan D&D:n loitsujen muunnoksia, ja kun tämä sitten toimi perustana MERP:lle, niin saimme hirvityksen, jossa jokaisessa pelaajaryhmässä oli vähintään yksi tulipalloja viskova näkymätön lentävä maagi. MERP luotiin siis väärässä järjestyksessä: otettiin geneeriset säännöt, hiottiin kuutiosta vähän kulmia, pultattiin siihen pari Keski-maalta kuulostavaa lisäsääntöä, ja survottiin väkisin pyöreästä aukosta läpi.

MERP ei ollut pelisääntöinä kummoinenkaan, mutta ICE:n vahvuus olikin uskottavien kampanjamoduulien, eli suurempien alueiden kuvausten, tuottamisessa. Tapahtuma-aika oli yleensä Kolmannen Ajan puoliväli, eli kirjoissa lähinnä liitteissä kuvattu kausi, jolloin kuitenkin maailma oli suuressa myllerryksessä Arnorin ja Gondorin taistellessa olemassaolostaan. Pelisuunnittelijat onnistuivat kuvaamaan valtakuntien välisiä ja niiden sisäisiä jännitteitä eri poliittisten toimijoiden kautta erinomaisen kiinnostavasti. Yleisesti ottaen nämä korkeamman tason kuvaukset maailmasta olivat pelaajien keskuudessa arvostettuja ja vielä tänäkin päivänä käyttökelpoisia, kun taas metsään mentiin säännönmukaisesti aina seikkailuiden yksityiskohdissa, jotka olivat lähinnä luolastoja täynnä toinen toistaan älyttömämpiä ansoja ja hirviöitä.

ICE takoi kun rauta oli kuumaa, ja MERP-roolipelin lisäksi julkaistiin lautapelejä ja Legolas-lehdessäkin paljon käsitelty keräilykorttipeli Middle-earth: The Wizards (METW, suom. Keski-Maan Velhot). ICE:n tuotteet myös jossain määrin tukivat toisiaan: joissain loppuaikojen MERP-kirjoissa oli mukana METW-korttipeliin ainakin paikkakortteja kirjan käsittelemältä alueelta.

ICE menetti Keski-Maa -lisenssinsä 1999 ja joutui lopettamaan MERP-tuotteiden julkaisemisen. Tämä oli vähän sääli, koska he olivat juuri saaneet julkaisunsa kuntoon, päässeet eroon pahimmista D&D-matkimisistaan, huonosta huumorista, ja kirjojen laatu oli tehnyt melkoisen loikan muutaman vuoden takaisista.

Peter Jacksonin elokuvien jälkimainingeissa ilmestyi seuraava yritys, Decipherin roolipeli. Peli käytti kuvituksenaan lähinnä elokuvien kuvia ja suurin osa pelimateriaalista vaikutti sijoittuvan Tarun aikoihin, Sormuksen Sodan pyörteisiin. Hankin sääntökirjan ja luinkin sen, mutta pelipöytäämme asti tämä peli ei koskaan päässyt.

Kolmas kerta toden sanoi. Cubicle 7 julkaisi 2011 One Ring: Over the Edge of the Wild -pelin, ja se olikin nappiosuma. Pelisuunnittelijat lähtivät liikkeelle siitä, että nyt tehdään peliä Keski-maan tunnelma edellä ja suunnitellaan säännöt maailmaan sopivaksi, eikä yritetä sovittaa väkisin jotain geneeristä sääntösysteemiä Keski-Maahan. Pelin valmismateriaalit sijoittuivat Hobitin ja Tarun väliseen aikaan, jolloin Viiden Armeijan Taistelun ja Smaugin surmaamisen jälkeen ennen Sauronin nousua koitti lyhyt toivon pilkahdus, joka alkoi nopeasti kuitenkin synketä. Sekä säännöt että lisämateriaalit olivat kaikki ajatuksella laadittuja ja tuotantoarvoiltaan huippua.

One Ringin toisen laitoksen ennakkotilauksia otettiin jo sisään, kun Cubicle 7 ilmoitti yllättäen luopuvansa Keski-maa -lisenssistä sen liian korkeiden kustannusten takia. Toinen laitos peruutettiin ja uusia kirjoja ei enää ilmestyisi. Sitten yllättäen ilmaantui Free League -peliyhtiön joukkorahoituskampanja One Ringin toisesta laitoksesta, mukana alkuperäisen pelin suunnittelijoita, ja rahoitus meni minimitason yli neljässä minuutissa sen avauksesta. Kansa halusi One Ringia ja Free Leaguelle tuli positiivinen ongelma: mistä keksiä parin tunnin välein uusia tavoitteita palkkioineen.

Joukkorahoitetusta toisesta laitoksesta ensimmäiset tuotteet on jo painettu ja toimitettu rahoittajille ja tuotu julkiseen myyntiin. Kirjat ovat yhtä hienoja ja rakkaudella tehtyjä kuin Cubible 7:n tuotteetkin. Tätä kirjoittaessani kesäkuussa 2022 viimeiset opukset on toimitettu e-kirjoina rahoittajille ja painokoneet käyvät. Pelin jatkuvuudesta en ole selvillä, eli oliko se nyt tässä, vai onko Free Leaguella tarkoitus tuottaa uuttakin materiaalia tämän ensijulkaisun jälkeen, ja mikä heidän lisenssitilanteensa on.

Kuvastaja-palkinto jaetaan 28.10.2021

Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaetaan 28.10.2021

Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiaromaanille myöntämä Kuvastaja-palkinto jaetaan Helsingin kirjamessuilla torstaina 28.10.2021 klo 13.30.

Kuvastaja-palkinnon finalisteiksi pääsivät tänä vuonna seuraavat romaanit:

Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille (Otava)
Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki (Like)
Meri Luttinen: Myrskynsilmä (WSOY)
Elina Pitkäkangas: Hukan perimät (Myllylahti)
Emma Puikkonen & Arja Puikkonen: Löytölintu (Otava)

Finalistit valittiin vuonna 2020 julkaistuista suomalaisista fantasiakirjoista, jotka eivät olleet selkeästi lapsille suunnattuja. Voittajan valitsee asiantuntijaraati.

Vuosi 2021 on Kuvastaja-palkinnon juhlavuosi, jota raati haluaa juhlistaa jakamalla yhden tai useamman kunniamaininnan kirjasarjoille, joiden yksittäiset osat eivät Kuvastaja-palkintoa ole voittaneet. Myös nämä kunniamaininnat julkistetaan palkinnon jaon yhteydessä.

Lisätietoja:
Suomen Tolkien-seura Kontu ry.
www.suomentolkienseura.fi
Raadin puheenjohtaja Marianna Leikomaa (marianna.leikomaa@gmail.com)

Spefiväen piknik Suomenlinnassa la 10.7.2021

Helsingin Science Fiction Seuran, Helsingin Yliopiston Science Fiction Klubin, Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n ja Risingshadow.fi:n kesäpiknik Suomenlinnassa. Tarkempi paikka: Kustaanmiekassa ravintola Walhallaa vastapäätä oleva nurmikenttä.

Tolkien-seuran yhteislähtö on HSL:n lauttarannasta Kauppatorilta klo 13.

Ks. myös keskustelu Vihreästä Lohikäärmeestä.

Tarkempaa tietoa Risingshadow’n keskustelusta.

Excerpts from the Q&A at the pre-screening of Tolkien

(suomenkielinen versio / Finnish version: täällä/here)

The film Tolkien by Dome Karukoski premiers today, Fri May 3rd 2019, in Finland and in the UK. For screenings in Finland, check the Nordisk Film page!

A Q&A with the director Dome Karukoski, editor Harri Ylönen and first assistant director Antti Lahtinen was held after the pre-screening of the film Tolkien on Wednesday April 17th 2019 at the Bio Rex cinema in Helsinki. Kalle Kinnunen hosted and the audience also got to ask questions.

This article contains SPOILERS!!!

 ***

The war scenes as a dream
Dome Karukoski: ”I began to wonder how Tolkien experienced the war. He had trench fever, which can cause hallucinations. Your body is trembling and you are on the verge of death. I approached the war scenes as if they were a dream, they have been written as a dream. That it doesn’t necessarily even have to be true. But it’s Tolkien’s experience of the war.” 

In a hole in the ground
Karukoski reveals that in the film, Tolkien is in the trenches at Somme ”in a hole in the ground”. Karukoski thought about Tolkien’s experiences in the First World War and how he probably had contracted trench fever when he had to sleep in the mud in a trench captured from Germans. In Karukoski’s mind this connected to the moment Tolkien suddenly came up with a hobbit living under the ground and, hence, the first sentence in The Hobbit. Even though Tolkien did not suffer from writer’s block, it did take him some time to find “the right voice”. 

Background research
Karukoski: “Due to contractual reasons, I cannot tell who these Tolkien experts are, but I interviewed a few and they read the script. These people have had access to Tolkien’s letters at the Bodleian Library in Oxford, and it’s not everyone who is granted permission (cf. in the film Professor Wright advices Tolkien to say at the library that the professor sent him).

I read all the possible books and watched all the possible interviews. And you notice that experts rebuke other experts. “They wrote such and such and it doesn’t hold true at all.” Everyone has an impression about who a person is. You must find that voice in the midst of it all. My method is to listen as much as possible and in that way understand that there he is. There are small things that will tell you. Such as when looking at Tolkien’s drawings from different times, how he draws when he was young – I went to art school – you see a different temperament. It tells you of the temperament at the time, you see it in his line. In that way you learn to recognise different things about who the character is.

When he is giving interviews to the BBC in the 60s, i.e. when he is older, he is an old man and he is looking back at his life. It is a completely different character than the Tolkien in his twenties. You must find the person in it all.” 

The score
Thomas Newman, a 14-time Academy Award nominee, composed the score for the film. Karukoski did not believe that a star composer like Newman would work for the film, but the director still suggested Newman to the studio. Newman liked the script and Karukoski’s previous films and settled for a lower fee than usual.

Together with Newman, Karukoski strove for a score with a sense of other-worldliness and he relates the idea with the Music of the Ainur in The Silmarillion. In the score, Newman used a lot of instruments that the director had never heard of, but the composer was also introduced to a new instrument through Karukoski. Because Tolkien got to know The Kalevala during his Oxford years, Karukoski introduced Newman to the Finnish kantele harp, which Tolkien probably would have been familiar with through the Finnish epic. Although a couple of Kalevala references were left out during the editing phase, Newman’s score subtly adds the kantele as a new element when the film reaches Tolkien’s time in Oxford.

The Catholic faith
Karukoski: ”We had to leave out two scenes depicting Catholicism and Father Francis. Tolkien himself also wrote that during his studies in Oxford he wasn’t very religious and didn’t go to church. And that his drinking got a bit out of hand. Tolkien used the phrase ”I was a bit merry then”. He was a practising Catholic at a slightly later time and, on the other hand, Catholicism is a part of his childhood which isn’t really shown in the film.

Filming locations
Antti Lahtinen: “The war scenes were filmed on a field in Manchester that was the size of perhaps eight football fields. Trenches and all sorts of other areas had been built for our scenes. Although the area had been reverently constructed using excavators and all, no one had thought of making any sort of plumbing. So when the autumn rain fell, the place turned into a dreadful sea of mud, and there was at least half a metre of mud everywhere.”

Karukoski: “We filmed in Oxford as much as we could. The name “Tolkien” did open doors. Oxford is an expensive place to film in. A location that elsewhere costs 500 € costs at least 5 000 € in Oxford. If you try to bargain with them, they’ll respond that you can go ahead and try to film Oxford somewhere else! This has actually been said to our producers. The producers suggested 2 500 €, but the answer was that if the price wasn’t suitable, we could always shoot, say, in Liverpool. I do understand it; Oxford is an expensive city to maintain. The prices as high but I don’t judge them for it. We wanted to film there and it is expensive.

Birmingham doesn’t exist in the shape it existed a hundred years ago. The German Luftwaffe members made sure of it in the Second World War. There are old buildings in Liverpool and Manchester that serve as milieus from a hundred years ago. And a lot has been constructed [as movie sets] and backgrounds have been built and added using VFX (visual effects).

The Tolkien Estate
Karukoski: We did not work with the Estate for two reasons. One: We did not need the rights [to Tolkien’s work]. Rights are expensive. Two: It is challenging to work with estates. I’ve worked with estates a couple of times, and you start to serve them in a way, you want to be polite to them. That easily destroys your artistic vision, you start destroying your own interpretation of the person as an artist.

But we had the grandson of Michael, Tolkien’s second eldest son, at our shoot as an extra for two weeks. He came to the test shoot excited about the film. He took two weeks off from work and spent it in the mud playing an ordinary soldier.

Sugar cubes
Karukoski: “He and Edith actually did visit the Grand Hotel café and tossed sugar cubes into the hats of rich ladies!”

***
Have you already seen the film Tolkien? Discuss the film here!

Otteita Tolkien-ennakkonäytöksen kyselytunnilta

(for the English version, click here)

Dome Karukosken elokuva Tolkien on Suomen ja Iso-Britannian ensi-illassa tänään pe 3.5.2019. Nordisk Filmin sivuilta löydät näytösajat ympäri Suomen!

Tolkien-elokuvan ennakkonäytöksen yhteydessä keskiviikkona 17.4.2019 Helsingin Bio Rexissä pidettiin Q&A-tilaisuus, jossa haastateltavina olivat elokuvan ohjaaja Dome Karukoski, leikkaaja Harri Ylönen ja apulaisohjaaja Antti Lahtinen. Keskustelua veti Kalle Kinnunen ja myös yleisö pääsi kysymään kysymyksiä.

Juttu sisältää pieniä SPOILEREITA elokuvasta!!!

***

Sotakohtaukset unena
Dome Karukoski: ”Rupesin miettimään, miten Tolkien koki sodan. Tolkienilla oli trench fever (ampumahautakuume), ja sehän voi aiheuttaa näkyjä. Kroppa tärisee, ja siinä on kuoleman partaalla. Lähestyin sotakohtauksia unen kautta, ne on kirjoitettu uneksi. Että sen ei välttämättä tarvitse olla edes totta. Mutta se on se Tolkienin kokemus sodasta.”

In a hole in the ground
Karukoski kertoo, että elokuvassa Tolkien on Sommen juoksuhaudoissa ”in a hole in the ground”. Karukoski mietti Tolkienin kokemuksia ensimmäisessä maailmansodassa ja sitä, kuinka tämä oli todennäköisesti sairastunut ampumahautakuumeeseen joutuessaan nukkumaan mudassa saksalaisilta vallatussa juoksuhaudassa. Karukosken mielessä se yhdistyi siihen, kuinka Tolkien yhtäkkisesti keksi maan alla asuvan hobitin ja Hobitti-kirjan alkulauseen. Vaikka Tolkien ei sodasta palattuaan kärsinyt valkoisen paperin kammosta (”writer’s block), häneltä meni aikaa löytää ”se oikea ääni”. 

Taustatutkimuksesta
Karukoski: ”Sopimusteknisistä syistä en saa kertoa, ketkä nämä Tolkien-ekspertit ovat, mutta haastattelin muutamia ja he lukivat käsikirjoituksen. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat päässeet Tolkienin Bodleian Libraryssa Oxfordissa oleviin kirjeisiin käsiksi, eikä niihin ihan jokaiselle lupaa heru (vrt. elokuvassa professori Wright neuvoo Tolkienia sanomaan kirjastossa professorin lähettäneen hänet).

Luin kaikki kirjat ja katsoin kaikki haastattelut, mitä mahdollista. Ja silloin huomaa, että ekspertit haukkuvat toisia eksperttejä. ”No, sehän kirjoitti siinä kirjassa ja sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa.” Kaikilla on joku mielikuva siitä, kuka se ihminen on. Pitää löytää se ääni siitä kaikesta. Mun metodi on se, että kuuntelen mahdollisimman paljon ja sitten ymmärrän, että tuossa se on. On pieniä asioita, mitkä kertoo. Vaikka kun katsoo Tolkienin piirustuksia eri aikakausilta, miten hän piirtää nuorena – minäkin olen käynyt taidekoulun – niin siinä piirtämisessä on erilainen temperamentti. Se kertoo sen ajan temperamentista, sen näkee siitä viivasta. Siten oppii tunnistamaan eri asioita siitä, kuka se hahmo on.

Kun hän antaa vanhempana haastatteluja BBC:lle 60-luvulla, niin hän on vanha mies ja katsoo elämäänsä taaksepäin. Se on ihan erilainen hahmo kuin se kaksikymppinen Tolkien. Pitää löytää se, että tuossa se ihminen on.” 

Musiikista
Thomas Newman, jolla 14 Oscar-ehdokkuutta, on säveltänyt elokuvan musiikin. Karukoski ei uskonut, että tähtisäveltäjä Newman tekisi elokuvaa, mutta ehdotti häntä kuitenkin studiolle. Newman piti käsikirjoituksesta ja Karukosken aiemmista elokuvista ja tuli palkkiopyynnössään paljon vastaan.

Karukoski haki Newmanin kanssa musiikkiin tunteen siitä, että elokuvan musiikki ei ole tästä maailmasta, ja rinnastaa ajatuksen Ainurin soittoon Silmarillionissa. Newman käytti elokuvan musiikissaan paljon soittimia, joita Karukoski ei tuntenut, mutta myös Newman tutustui uuteen soittimeen Karukosken kautta. Koska Tolkien tutustui Kalevalaan juuri Oxfordin aikoina, esitteli Karukoski Newmanille kanteleen, joka todennäköisesti olisi ollut Tolkienille tuttu soitin suomalaiseepoksen kautta. Vaikka pari Kalevala-mainintaa jäikin elokuvaa leikatessa lopulta pois, tulee kantele mukaan Newmanin musiikkiin hienovaraisena elementtinä, kun elokuvassa päästään Tolkienin Oxfordin aikoihin.

Katolisesta uskosta
Karukoski: ”Kaksi katolisuuskohtausta Father Francisin kanssa leikkaantui lopulta elokuvasta pois. Tolkien on myös itse kirjoittanut, että Oxford-aikana hän ei ollut kovinkaan katolinen, eikä käynyt kirkossa. Ja dokaaminen vähän karkasi käsistä. Tolkien käytti fraasia ”I was a bit merry then”. Katolisuusvaihe on vähän myöhempää aikaa, ja toisaalta se on lapsuusaikaa, joka leikkaantui nyt elokuvasta pois.”

Kuvauspaikoista
Antti Lahtinen: ”Sotakohtaukset kuvattiin manchesterilaisella pellolla ehkä kahdeksan jalkapallokentän kokoisella alueella. Sinne oli rakennettu juoksuhautoja ja kaikennäköisiä muita alueita meidän kohtauksia varten. Vaikka sitä rakennettiin kaivinkoneiden ynnä muiden kanssa pieteetillä, niin kukaan ei ollut huomannut tehdä minkäänlaista viemäröintiä sinne. Sitten kun syksyn sateet tulivat, niin paikka muodostui ihan järkyttäväksi mutavelliksi, siellä oli joka paikassa melkein tuon pöydän korkuisesti [ = ainakin puoli metriä] mutaa.”

Karukoski: ”Oxfordissa on kuvattu niin paljon kuin vain pystyttiin kuvaamaan siellä. Nimi ”Tolkien” kyllä avasi ovia. Oxford on kallis paikka kuvata. Sellainen kuvauspaikka, mikä muualla maksaa 500 €, maksaa Oxfordissa minimissään 5 000 €. Jos hintaa yrittää neuvotella alaspäin, niin he vastaavat, kokeilkaa kuvata Oxford muualla! Näin on oikeasti sanottu meidän tuottajille. Tuottajat kysyivät, että riittäisikö 2 500 €? Vastaus oli, että jos pyydetty summa ei kelpaa, niin voitte käydä kuvaamassa vaikka Liverpoolissa! Ymmärrän kyllä sen, Oxford on kallis kaupunki ylläpitää. Hinnat ovat korkeita, mutta en tuomitse heitä siitä. Haluttiin kuvata siellä ja se on kyllä kallista.

Birminghamiahan ei enää ole siinä muodossa kuin se sata vuotta sitten oli. Saksalaiset Luftwaffen jäsenet hoitivat sen toisessa maailmansodassa siihen kuntoon, että sitä ei enää ole. Liverpoolista ja Manchesterista löytyi vanhoja rakennuksia, jotka toimivat 100 vuoden takaisina miljöinä. Ja paljonhan niitä on rakennettu [lavasteina] ja taustoja on rakennettu ja VFX-lisätty [lisätty visuaalisin erikoistehostein].

Tolkienin perikunnasta
Karukoski: ”Perikunnan kanssa emme tehneet töitä oikeastaan kahdesta syystä. Yksi: Emme tarvinneet oikeuksia [Tolkienin töihin]. Oikeudet on kalliita. Kaksi: Perikuntien kanssa tekeminen on haasteellista. Olen tehnyt perikuntien kanssa töitä pari kertaa, ja sä rupeat ikään kuin palvelemaan heitä, haluat olla heille kohtelias. Silloin se tuhoaa sitä sun taiteellista näkemystä helposti, sä itse rupeat tuhoamaan omaa tulkintaasi henkilöstä taiteilijana.

Mutta Tolkienin toiseksi vanhimman pojan Michaelin pojanpoika oli meidän kuvauksissa avustajana pari viikkoa. Ja tuli testikuvaukseen ihan innoissaan leffasta. Hän otti töistä vapaata pari viikkoa ollakseen siellä mudassa näyttelemässä rivisotilasta.”

Sokeripaloista
Karukoski: ”Hän kävi Edithin kanssa oikeasti Grand Hotelin kahvilassa heittelemässä sokeripalasia rikkaiden naisten hattuihin!”

***
Oletko jo nähnyt Tolkien-elokuvan? Keskustele elokuvasta täällä!

Dome Karukosken ”Tolkien”-elokuvan Suomen ensi-ilta jo pe 3.5.2019! Katso traileri!

Dome Karukosken ohjaama J. R. R. Tolkienin nuoruuteen sijoittuva Tolkien-elämäkertaelokuva saa Suomen ensi-iltansa jo perjantaina 3.5.2019 eli samaan aikaan Ison-Britannian maailmanensi-illan kanssa. Katso elokuvan traileri alempaa!

Karukoski kertoo levittäjä Nordisk Filmin tiedotteessa näin:
“Koen suureksi kunnianosoitukseksi, että Fox Searchlight on antanut luvan näyttää elokuvan Suomessa näin aikaisessa vaiheessa, heti sen ensimmäisellä esitysviikolla tuoden maailmanensi-illan tunteen Suomeen. Yleisöt sekä kirjailijan että ohjaajan kotimaassa saavat kokea elokuvan nyt samana päivänä”.

“Elokuva on tyyliltään ja muodoltaan näköiseni. Niinpä toivon, että aikaisemmista elokuvistani nauttineet pitävät myös Tolkienista. Se on kaunis, iloinen, surullinen ja elokuvana kunnianosoitus yhdelle kaikkien aikojen suurimmalle kirjailijalle. Tolkienin tarina kertoo ystävyydestä, rakkaudesta ja siitä mitä mielikuvitus voi saada aikaiseksi. Olen siitä valtavan ylpeä ja tuntuu siltä, että kloppi on oppinut taas pikkaisen lisää elokuvanteosta.”

J. R. R. Tolkienia esittää elokuvassa Nicholas Hoult ja Edith Brattia Lily Collins. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet David Gleeson ja Stephen Beresford.  Tarkempia tekijätietoja löytyy Internet Movie Databasesta.

Mitä odotat elokuvalta? Kerro se Vihreä Lohikäärme -foorumin keskustelussa!

 

Kuvastaja-palkinto Elina Rouhiaiselle!

Kuvastaja-palkinnon tänään saanut Elina Rouhiainen on Helsingin Kirjamessuilla haastateltavana vielä huomenna perjantaina 26.10.2018 Kallio-lavalla klo 14.30-15.00. Tällöin keskiössä on Väki-fantasiatrilogian toinen osa eli tuore Aistienvartija – jatkoa siis nyt palkitulle Muistojenlukija-romaanille! Haastattelun jälkeen Rouhiainen signeeraa Tammen osastolla!
___

Lehdistötiedote

Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaettiin Helsingin kirjamessuilla

Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle jakama Kuvastaja-palkinto on myönnetty Elina Rouhiaisen teokselle Muistojenlukija (Tammi). Lyhytlistalle raati nosti myös seuraavat teokset: Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus), Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä (Robustos), Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Myllylahti), Saara Henriksson: Syyskuun jumalat (Into Kustannus). Kilpailuun osallistuivat vuonna 2017 julkaistut suomalaiset fantasiaromaanit selkeästi satukirjoiksi laskettavia teoksia lukuun ottamatta.

Lyhyen listan koostaminen oli tänäkin vuonna äärimmäisen vaikeaa, sillä vuonna 2017 julkaistiin ennätyksellisen laadukasta kotimaista fantasiaa ja niinpä poikkeuksellisen monia kovatasoisia romaaneja jäi tällä kertaa listan ulkopuolelle. Raati haluaa erityisesti nostaa esille tapaa jolla sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta käsiteltiin erittäin onnistuneesti useammassakin finalistissa. Tämän vuoden finalistit olivat myös kaikki poikkeuksellisen kauniita fyysisinä kirjoina.

Voittajakirjaa luonnehdittiin raadin piirissä seuraavasti: “Yhteiskunnallinen tematiikka (yhteiskunnallinen eriarvoisuus, maahanmuuttajat, sukupuolen moninaisuus yms.) ja sen herkkä käsittely ilman turhaa saarnaavuutta tekivät vaikutuksen.” “Todella kiehtova taikuus-/kykyrakennelma, jota käytetään hyvin juonenkäänteissä.” “Isot teemat antavat kirjan tarinalle paino-arvoa.” “Henkilöt olivat monitahoisia ja näkökulmien vaihtuminen sujuvaa.” “Kaikki tässä kirjassa oli tuoretta.”

Palkinto jaettiin Helsingin Kirjamessuilla 25.10.2018 klo 11.00.

Lisätietoja:

Kuvastajan aiemmat voittajat:

    • Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan
      säästyneet sivut (Karisto 2016)
    • Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos, 2015)
    • Helena Waris: Vuori (Otava, 2014)
    • Helena Waris: Talviverinen (Otava, 2013)
    • Jenny Kangasvuo: Sudenveri (Teos 2012)
    • Helena Waris: Sudenlapset (Otava, 2011)
    • Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (Atena kustannus 2010)
    • Helena Waris: Uniin piirretty polku (Otava, 2009)
    • Anni Nupponen: Nainen ja kuningas (omakustanne, 2008)
    • Päivi Honkapää: Viides tuuli (WSOY, 2007)
    • Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena kustannus, 2006)
    • Jyrki Vainonen: Perintö (Loki, 2005)
    • Ilkka Auer: Sysilouhen sukua (Otava, 2004)
    • Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY 2003)
    • Tuula T. Matintupa: Tuulen kalastajat (Kustannus-Mäkelä 2002)
    • Sari Peltoniemi: Hirvi (Tammi 2001)
    • Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi 2000)

Kontu-kommentteja Turun TSH:sta

Turun kaupunginteatterin Taru sormusten herrasta -näytelmää esitetään kuluvan syksyn ajan vielä 28.12.2018 asti, ja lippujakin edelleen on saatavilla ainakin arkipäiville, ks. Lippu.fi! Näytelmän esittely teatterin sivuilla taas löytyy täältä, kun taas fanituotteista (niitä on uusia!) ja syyskauden esiintyjävaihdoksista täältä. Myös keskustelu näytelmästä Konnun keskustelufoorumilla jatkuu täällä!

Valokuva: Otto-Ville Väätäinen (Turun kaupunginteatterin kuvagalleria)

Syksyn esityskauden kunniaksi muisteloja ja kommentteja seuran keväiseltä teatteriretkeltä, johon osallistui runsaat kolmekymmentä ryhmälipun ostanutta sekä kymmenisen itäsuomalaista kontulaisvahvistusta. Useat kontulaiset pääsivät kaverikuvaan Frodon (Stefan Karlsson) kanssa!

Valokuva: Qohelet.

SISÄLTÄÄ (hienoisia) SPOILEREITA!!!

Arvostimme:
– Hobittien henkilökemia ja kohellus toimii
– Repunpäässä Tolkienin kuva sekä 1800-luvun piipputeline!
– Pomppiva ponin piilokapakkafiilis
– Tom Bombadilin mukaan ottaminen!
– Gimli <3 Legolas, hyvä vanha pariskunta
– Klonkulle ja sijais-Klonkulle aplodit sekä akrobatiasta että yleisestä klonkkumaisuudesta!
– Sauronin suu oli sopivan ylimielinen, hyvällä tavalla ärsyttävä. Ja kuuma.
– Gwaihir, sormusaaveet, Puuparta, Lukitari…!!!
– ”Se oli ihana se Ruusa.”
– Tilan käyttö erityisen hienoa! Samoin esityksessä päästiin näyttämään, mihin kaikkeen tekniikkaa voi käyttää – mutta sitä ei tehty vain tekniikan vuoksi vaan tukemaan esitystä. Kiva, että tekniikasta vastaavat tulivat ensimmäisinä lavalle kumartamaan, koska ovat todella isossa roolissa.
– Föllari-kaupunkipyörille tehty mainosvideo, jota varapj ei enää internetistä löydä :( Mutta… Jos Mordoriin ei voi tuosta vain kävellä, niin voiko sinne pyöräillä?

Valokuva: Otto-Ville Väätäinen

Hämmennyimme:
– Mitä Tom Bomdadilin päästä kasvoi? Tomilta puuttuu kuuluisat keltaiset saappaat :D Bombadil oli hivenen liian pelottava, mutta tämähän vain tukee teoriaa siitä, että Bombadil on Noitakuninkaan sivupersoona…
– Ensimmäinen näytös oli selkeä, mutta Rivendelliin tultaessa tarina vähän hajosi. Toinen näytös jouheva, kolmas vähän sekava. Ensimmäiseen kirjaan (kuudesta) käytettiin suhteessa liikaa aikaa (vaikkakin ymmärrettävästi), loppu oli tosi tiivistetty, eikä Rohania nähty. Tiettyjä seikkoja ei katsoja ymmärrä, jollei tunne jo tarinaa.
– Peter Jacksonin TSH-elokuvista oli otettu toimivia vaikutteita, mutta leffoja ei olisi tarvinnut noudattaa aivan näin orjallisesti.

Valokuva: Otto-Ville Väätäinen
Graafinen suunnittelu ja kuvaupotus: Marita Koivisto

Muuta:
– Aragorn oli varsin hottis, mutta ehkä liian paljon Hobitti-leffojen Kilin näköinen!
– Minkälainen sikiämisaika hobiteilla on, jos Elanor syntyy jo vuoden kuluttua Viimapäästä? Ehkä sikiämisaika on lyhyempi kuin ihmisillä, koska hobitit ovat pienempikokoisia?
– Voiko glitteriä olla liikaa? Voiko Tolkienissa olla glitteriä lainkaan? Sauronin suulla ainakin voi olla glitteriä!
– Puheenjohtajisto yritti huutaa aplodien aikana yhteen ääneen ”Eglerio!” (ylistäkää heitä), mutta se tuskin kuului tarpeeksi selvästi esiintyjille asti. Frodolla oli onneksi seuran toimittamat kukat kädessään kumartaessaan! Vaihda Sormus kukkaan, Frodo!

Valokuva: Otto-Ville Väätäinen

Kutsu vaalikokoukseen la 4.8.2018

Tervetuloa Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vaalikokoukseen lauantaina 4.8.2018 kello 14.00 Keravanjärven leirikeskukseen (Keravanjärvenranta 205, 04530 Mäntsälä), jossa samaan aikaan pidetään nelipäiväinen The Miitti. Kokouksessa valitaan seuralle uusi hallitus sekä hyväksytään tulevan kauden toimintapaperit. Pelkkään kokoukseen osallistuminen ei edellytä The Miittiin ilmoittautumista. Mikäli haluaisit osallistua kokoukseen etänä, ota yhteyttä tapahtumavastaaviin (tapahtumavastaava@suomentolkienseura.fi). Katso myös esityslista alta!

Mitä Repunpään ruokakomeron tulisi sisältää? Miten Yksinäisen vuoren aarre jaetaan reilusti? Onko paras työkalusi taistelukirveen sijaan puheenjohtajan nuija? Tule seuran hallitukseen päättämään asioista! Ilmoita mielenkiinnostasi pyrkiä hallitukseen joko paikan päällä vaalikokouksessa tai etukäteen puheenjohtajalle sähköpostitse (puheenjohtaja@suomentolkienseura.fi)! Viestissä kannattaa kertoa ainakin nimi, sähköpostiosoite, puhelinnumero ja vaikkapa lyhyt kuvaus itsestäsi, ja miksi haluaisit hallitukseen. Hallitukseen voi pyrkiä vaikka ei olisi kokouksessa paikalla. Alaikäisyyskään ei ole este, mutta yhdistyslain mukaan hallituksen jäsenen tulee olla 15 vuotta ja puheenjohtajan 18 vuotta. Jos haluaa vain tutustua järjestötoimintaan, tarjolla on myös varajäsenen pestejä, jolloin on helppo seurata hallituksen toimintaa ja halutessaan toki tehdä pieniä tai isojakin käytännön asioita.

Katso lisää infoa hallitustehtävistä Vihreän Lohikäärmeen viimevuotisesta keskustelusta!

Esityslista (vaalikokous la 4.8.2018)

  1. Kokouksen avaus
  2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
  3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
  4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
  5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet seuraavalle jäsenkaudelle 01.09.2018–31.08.2019
  6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja, päätetään hallituksen jäsenten määrästä ja valitaan hallituksen jäsenet kaudelle 01.09.2018–31.08.2019
  7. Päätetään toiminnantarkastajien ja varatoiminnantarkastajien määrästä ja valitaan toiminnantarkastajat ja varatoiminnantarkastajat kaudelle 01.09.2018–31.08.2019
  8. Kokouksen päätös