Seuran T-paitoja ja huppareita tilattavissa toukokuun loppuun saakka

Muistattehan, että Tolkien-seuran uusien T-paitojen ja huppareiden tilausaika päättyy toukokuun lopussa. Ennakkotilauksissa värivalikoima on suurempi kuin suoramyynnissä ja myös jäsenhinta on hieman edullisempi. Tilausajan umpeuduttua myynnissä on vain rajoitettu erä vihreitä huppareita ja mustia T-paitoja.

Nyt sinulla on mahdollisuus pitkästä aikaa tilata t-paita ja/tai huppari Kontu-painatuksella. Painatus on uusi ”sulkakynä-logo”, jonka näet mm. tämän sivun yläpalkissa (väritys ei todennäköisesti ole sama, vaan yksivärinen valkoinen/vaalea). T-paidoissa painatus tulee eteen ja huppareissa selkään.

T-paitoja on mahdollista tilata kahta eri mallia: suora unisex-malli ja ”lady fit”-malli. Värivaihtoehtoina ovat tummanvihreä, oranssi, tummansininen ja musta. Paidan hinta ennakkotilattaessa on Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n jäsenille 17 € ja muille 20 €.

Myös huppareita on tilattavissa kahta eri mallia: unisex ja ”lady-fit”. Huppareiden värivaihtoehdot ovat vihreä, musta, viininpunainen ja liila. Hupparin hinta ennakkotilattaessa on Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n jäsenille 50 € ja muille 55 €.

TILAUSAIKAA ON 31.5.2020 SAAKKA. TILAUKSET TEHDÄÄN OSOITTEESSA: tilaukset.suomentolkienseura.fi

Paidat toimitetaan tilaajille ensisijaisesti miiteissä. Jos haluat, että paita postitetaan sinulle, niin siitä peritään erillinen maksu postin hinnaston mukaan.

Christopher Tolkien 1924-2020

Mies, joka peri Keski-Maan

Torstai-iltana 16. tammikuuta kantautui Ranskasta suruviesti: JRR Tolkienin poika Christopher on kuollut 95-vuoden iässä.

Vaikka kuolinuutinen on sinänsä aina koskettava, niin meille Tolkien-harrastajille se merkitsee yhden aikakauden päättymistä. Viimein sulkeutui se mahdollisuus, että saatamme yhä saada uusia versioita JRR Tolkienin tuotannosta – ainakaan Christopherin toimittamana.

Monelle asiaan perehtymättömälle lienee yllätys, miten suuri merkitys Christopher Tolkienilla on ollut JRR Tolkienin kirjallisen tuotannon julkaisemisessa. Professorin elinaikanahan julkaistiin vain Hobitti, Taru sormusten herrasta ja runokokoelma Tom Bombadilin seikkailut. JRR itse piti pääteoksenaan Silmarillionia, joka julkaistiin postuumisti vasta 1977, neljä vuotta professorin kuoleman jälkeen. Christopher kokosi ja toimitti teoksen valmiiksi irtoteksteistä. Silmarillionia seurasivat Keskeneräisten tarujen kirja, 12-osainen Keski-Maan historia -sarja ja Húrinin lasten tarina. Vuonna 2017 ilmestynyt Beren ja Lúthien oli saanut inspiraation JRR:n omasta rakkaustarinasta, eli Christopherin vanhempien rakkaustarinasta, ja Christopher arveli sen jäävän viimeiseksi kirjakseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä vuonna 2018 ilmestyi vielä Gondolinin tuho.

Keski-Maahan sijoittuvien tarinoiden ohella Christopher Tolkien on toimittanut muitakin isänsä kirjoja. Tosin toimittaminen on tässä yhteydessä vähän suppea termi. Ainakin Keski-Maa -kirjojen esipuheissa kerrotaan, että niiden saattaminen julkaisukuntoon oli paikoin varsin haastavaa, koska samasta tarinasta oli monesti useita, yleensä keskeneräisiä tai pätkittäisiä versioita, jotka erosivat toisistaan paitsi nimien, osin myös juonen suhteen. Muistiinpanot olivat tavallisesti käsin kirjoitettuja ja osa niistä oli vain irtolapuilla. Jo lapsuudesta asti Christopherin kerrotaan toimineen myös isänsä kriitikkona ja avustajana, joka esimerkiksi piirsi Keski-Maasta karttoja.

Kirjallisen uransa ohella Christopher johti pitkään Tolkienin säätiötä, joka huolehtii JRR Tolkienin kirjallisen perinnön säilymisestä. Säätiö on ollut varsin tiukka sen suhteen, millaisia oikeuksia se on ollut valmis myymään esimerkiksi Tolkienin teoksien filmatisointeihin. Christopher Tolkien jäi pois säätiön johdosta vuonna 2017, minkä jälkeen Amazon ilmoittikin uudesta televiosarjasta, joka perustuu Taruun sormusten herrasta. Voidaankin spekuloida, tullaanko joskus lähitulevaisuudessa näkemään Keski-Maata ruuduilla tätäkin enemmän.

Suruviestin tultua moni on todennut, että Christopher Tolkienin ansiota on se, kuinka laaja käsityksemme JRR Tolkienin Keski-Maasta on. Tuskin kukaan olisi voinut sukeltaa häntä syvemmälle toisen luomaan fantasiamaailmaan. Christopher Tolkienin kerrotaan itsekin sanoneen, että hänelle Silmarillionin kaupungit ovat todellisempia kuin oikean maailmanhistorian Babylon. Tähän voinee ainakin osa meistä Tolkien-faneista yhtyä.

Itse aion nostaa seuraavan Tolkienin maljan yhteydessä maljan myös Christopher Tolkienille. Johdattakoon Eärendilin valo hänet kotiin.

”Namárië! Nai hiruvalyë Valimar.
Nai elyë hiruva. Namárië!”

Liisa ”Ilma” Kujala, Konnun tiedottaja

Vuosijuhlamiitti Lapjärvellä 3.-6.1.2020

Täällä terveisiä Sidhieliltä elikkäs tapahtumavastaavalta. Seuraavaksi juhlitaan arvon professorimme synttäreitä ja pidetään vuosijuhlaa Vuosijuhlamiitin merkeissä Lapjärven Juhla- ja Majoitus-nimisessä paikassa. Päivämäärät ovat perjantaista loppiaismaanantaihin, eli 3.1 – 6.1.2020.

Hallituksen kokous on sunnuntaina klo 12 ja tärkein, itse vuosijuhla, on lauantaina kello 18 alkaen. Pukeutuminen juhlavasti ja mielellään myös teeman mukaisesti, elikkäs haltiamekot ja hobittien samettiliivit erittäin loistavia valintoja.

Miitissä on myös muuta ohjelmaa, joka selviää piakkoin. Tervetuloa rakkaat kontulaiset!

Ilmoittautuminen on jo alkanut Mellonissa. Lisätietoa Vihreästä lohikäärmeestä.

Miittipaikkaan voi tutustua täällä.

Maresin voima palkittiin Kuvastajalla Helsingin kirjamessuilla

Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle jakama Kuvastaja-palkinto on myönnetty Maria Turtschaninoffin kirjalle Maresin voima (Tammi, suom. Marja Kyrö). Lyhytlistalle raati nosti myös seuraavat teokset: Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous (WSOY), Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava), Terhi Tarkiainen: Pure mua (Tammi) ja Katja Törmänen: Karhun morsian (Like). Kilpailuun osallistuivat vuonna 2018 julkaistut suomalaiset fantasiaromaanit selkeästi satukirjoiksi laskettavia teoksia lukuun ottamatta.

Lyhyen listan koostaminen oli tänäkin vuonna äärimmäisen vaikeaa ja monia kovatasoisia romaaneja jäi tälläkin kertaa listan ulkopuolelle. Raati haluaa erityisesti kiittää kotimaisia kirjailijoita monipuolisista ja erilaisista fantasiamaailmoistaan, mutta toivovat jatkossa entistäkin enemmän nimenomaan aikuisille suunnattua fantasiakirjallisuutta.

Voittajakirjaa luonnehdittiin raadin piirissä seuraavasti: “Kirja kertoo etenkin lukutaidon ja koulutuksen merkityksellisyydestä.” “Magia on upean omaperäistä, feministiset teemat vahvoja ja seksipositiivisuus mainiota.” “Hyvää oli myös vaikean äitisuhteen käsittely, naishallitsija sekä sen tajuaminen, että kaikki miehet eivät ole pahoja raakalaisia ja heilläkin on oikeus oppia.” “Romaanin yksittäisistä huippuhetkistä on mainittava hallan karkoitus” “Upea päätös sarjalle.”

Palkinto jaettiin Helsingin Kirjamessuilla 24.10.2019 klo 11.45.

Lisätietoja:
Suomen Tolkien-seura Kontu ry. / www.suomentolkienseura.fi
Raadin puheenjohtaja Marianna Leikomaa (marianna.leikomaa@gmail.com)
Raadin jäsenet: Satu Keinänen, Susanna Keinänen, Nienna Lagus, Kaisa Linnasalo, Elisa Wiik

Kuvastajan aiemmat voittajat:
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi, 2017)
Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut (Karisto, 2016)
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos, 2015)
Helena Waris: Vuori (Otava, 2014)
Helena Waris: Talviverinen (Otava, 2013)
Jenny Kangasvuo: Sudenveri (Teos, 2012)
Helena Waris: Sudenlapset (Otava, 2011)
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (Atena kustannus, 2010)
Helena Waris: Uniin piirretty polku (Otava, 2009)
Anni Nupponen: Nainen ja kuningas (omakustanne, 2008)
Päivi Honkapää: Viides tuuli (WSOY, 2007)
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena kustannus, 2006)
Jyrki Vainonen: Perintö (Loki, 2005)
Ilkka Auer: Sysilouhen sukua (Otava, 2004)
Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY, 2003)
Tuula T. Matintupa: Tuulen kalastajat (Kustannus-Mäkelä, 2002)
Sari Peltoniemi: Hirvi (Tammi, 2001)
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi, 2000)

Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaetaan Helsingin kirjamessuilla

Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle
fantasiakirjalle myöntämä Kuvastaja-palkinto jaetaan Helsingin
kirjamessuilla torstaina 24.10.2019 kello 11.30.

Kuvastaja-palkinnon lyhytlistalle pääsivät tänä vuonna seuraavat romaanit:
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous (WSOY)
Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava)
Terhi Tarkiainen: Pure mua (Tammi)
Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Tammi)
Katja Törmänen: Karhun morsian (Like)

Lyhytlistan teokset valittiin vuonna 2019 julkaistuista suomalaisista
fantasiakirjoista, jotka eivät olleet selkeitä satukirjoja. Voittajan
valitsee asiantuntijaraati.

Raadin puheenjohtaja Marianna Leikomaa (marianna.leikomaa@gmail.com)

Kuvastajan aiemmat voittajat:
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi, 2017)
Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan
säästyneet sivut (Karisto, 2016)
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos, 2015)
Helena Waris: Vuori (Otava, 2014)
Helena Waris: Talviverinen (Otava, 2013)
Jenny Kangasvuo: Sudenveri (Teos, 2012)
Helena Waris: Sudenlapset (Otava, 2011)
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (Atena kustannus, 2010)
Helena Waris: Uniin piirretty polku (Otava, 2009)
Anni Nupponen: Nainen ja kuningas (omakustanne, 2008)
Päivi Honkapää: Viides tuuli (WSOY, 2007)
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena kustannus, 2006)
Jyrki Vainonen: Perintö (Loki, 2005)
Ilkka Auer: Sysilouhen sukua (Otava, 2004)
Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY, 2003)
Tuula T. Matintupa: Tuulen kalastajat (Kustannus-Mäkelä, 2002)
Sari Peltoniemi: Hirvi (Tammi, 2001)
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi, 2000)

Miittivastaavan löpinöitä menneistä ja tulevista

Pian vaihtuu taas hallituskausi ja voin ilokseni todeta että jatkan myös ensi kaudella miittivastaavana. Päävastuumiitteinäni alustavasti ihan pian järjestettävä syysmiitti ja kesän päätapahtuma The Miitti. Vuosijuhlamiitistä ja kevätmiitistä vastaa tulevalla kaudella uusi miittivastaava Sidhiel. Yhteistyötä tehden ja toisiamme tarvittaessa tuuraten ja tukien.

Tämän vuoden The Miitti pidettiin Ruokolahdella ja vaikka sijainti oli syrjäinen saatiin miittiin paljon osallistujia ja moni kehui miittiä todella hyväksi ja onnistuneeksi. Hyvät säät ja upeat vieraat toki nostivat tunnelmaa, mutta väitän että se suurin taika miitissä tuli teiltä/meiltä tapahtumaan osallistuneilta. Tahdonkin kiittää teitä kaikkia mukana olleita siitä että teitte miitistä niin onnistuneen. Kiitos.

Seuraava miitti pidetään 13.-15.9.2019 Mallinkaisten leirikeskuksessa Janakkalassa. Paikka on meille ennestään tuttu ja ihan kohtalaisen hyväksi havaittu. Leirikeskus sijaitsee kauniin mallinkaistenjärven rannalla rauhallisessa paikassa.
Majoittuminen tapahtuu noin kuuden hengen huoneissa. Lisäksi käytössä on ruokasali, keittiö ja pieni peräkammari. Saunalla vesi lämpiää padassa, mutta se sentään juoksee kontulaisten juoksematta ;) Ja päärakennuksessa on myös suihkuja.
Miittiin ilmoittautuminen alkaa jo niinkin pian kuin 2.9.2019 klo 18. Tuttuun tapaan Mellonin kautta.
Lisätietoja miitistä https://kontu.me/keskustelut/syysmiitti-mallinkaisilla-13-9-15-9-2019.6334/
Sänkypaikkoja on 48 ja leirikeskuksessa saa oleskella yhtäaikaa 50 henkeä. Eli tilaa pitäisi olla reilusti. Jos et pääse koko viikonlopuksi niin tule kuitenkin moikkaamaan meitä päiväseltään!

Toivottavasti nähdään paljon vanhoja tuttuja, mutta myös ihan uusia naamoja tulevan hallituskauden miiteissä.
Odotan jo innolla seuraavaa tapaamistamme.

Miittivastaavanne Jaamar palveluksessanne.

Steve Wheeler, Heidi Roth ja Harri Haanpää vierailulle The Miittiin

Tiedote 31.5.2019

Hobitit elokuvatrilogian ”aseseppä” ja tieteiskirjailija Steve Wheeler on Suomessa kehittelemässä uutta elokuvaa. Uudesta-Seelannista Suomeen kesäksi tullut visiönääri rakentaa yhdessä DreamMill tuotantoyhtiön kanssa muun muassa Suomen mytologiaan perustuvaa trilleriä. Steve Wheeler on osana kansainvälistä kunnianhimoista tekijäkaartia, jonka DreamMill Oy on yhdistänyt maailmalta.

Steve Wheeler on vanhempi herrasmies, joka omaa mielenkiintoisen historian taitavana käsityöläisenä ja pitkän linjan tieteiskirjailijana. Hän on ansainnut elantonsa mm. tieteiskirjailijana ja aseseppänä, jonka johdosta hän on ollut mukana tekemässä Hobitit- elokuvien rekvisiittaa. Käyntikortissaan hänellä lukeekin ”props weapon maker” eli rekvisiitta aseiden tekijä. Hänen kättensä töitä voi nähdä mm. päähenkilön Bilbon hallussa.

Steve on osa uusi-seelantilaista tuotantotiimiä, joka on innostunut suomalaisesta historiasta ja mytologiasta. Heidän sanojensa mukaan se on Euroopan vanhinta, mutta jostain syystä unohdettua kulttuuriperintöä. Suomalainen mytologia ja historia ansaitsee ehdottomasti tulla esille kansainvälisesti. Ryhmä uusi-seelantilaisia ja australialaisia tuottajia ovat sopineet yhteistyöstä suomalaisen DreamMill tuotantoyhtiön kanssa elokuvien tuotannosta aina käsikirjoituksesta levitykseen asti. Tekeillä on kolme kansainvälistä elokuvahanketta, joista yhdessä on uusi näkökulma suomalaiseen mytologiaan.

DreamMill tuotantoyhtiö on kaksikymmentä vuotta vanha tuotantoyhtiö, mutta on vasta hiljattain jatkanut toimintansa uudelleen Suomessa suuntautuen vahvasti kansainvälisiin laatusarja tuotantoihin ja elokuviin. Yhtiön ohjaaja Harri Haanpää on ollut mukana yli 75 tv sarjan tuotannossa, joista esim. Huippumalli Haussa ja Huvila & Huussi ovat nousseet kanavien katsotuimmiksi hänen ohjauksessaan.

Olen tehnyt töitä kansainvälisissä tuotannoissa lähes puolet kaksikymmentäviisivuotisesta urastani. Tuntuu luonnolliselta tieltä luoda uusia yhteistyöhankkeita intohimoisien elokuvankerronnan ammattilaisten kesken. Olen kuin kala vedessä luodessa uusia ideoita uusien ihmisten kesken. Urani aikana olen oppinut hyvin tunnistamaan lahjakkuudet ja aidot ihmiset. Lähtökohtana on aina vilpitön halu tehdä yhteistyöllä hienoja tuotantoja. Monesti on tullut vastaan tahoja, joiden motiivi on ollut hyväksikäyttää vilpittömyyttä, jolloin lopputulos on ollut ”opettava”. Elokuvien tuotantoon liittyen olen tavannut aivan huipputyyppejä maailmalla, joilla on todella mielenkiintoinen tausta ja joita yhdistää samanlainen hulluus luoda uusia asioita elämäntapana. Steve Wheeler on yksi heistä”, Harri Haanpää kommentoi.

Tällaista siis luvassa lauantaina Ruokolahden Retsolassa. Tervetuloa päivävierailulle tapaamaan vieraitamme ja kuulemaan heidän töistään sekä mahdollisesti tekemään kauppoja Hobitti-leffojen rekvisiittaveitsistä ;)

Tulevia miittejä

The Miitti 2019
Seuran päätapahtuma The Miitti pidetään tänä vuonna 6.-9.6. Retsolan partiomajalla Saimaan rannalla Ruokolahdella. Paikka on vanha kyläkoulu jonka ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen toimintaan. On sauna, grillikota, laavu, kenttä, ruokailukatos, metsää, hiekkakuoppa ja jopa pieni näkötorni.

Miittiin ilmoittautuminen on alkanut jo hyvissä ajoin, mutta vielä on muutamia sänkypaikkoja jäljellä ja sen lisäksi pihalle saa pystyttää vaikka telttakylän jos siltä tuntuu. Eli tilaa on runsaasti ja vielä ehtii hyvin ilmoittautua mukaan.
Miitin hinnat (Suomen Tolkien seura Kontu ry:n jäsenet/ei jäsenet):
3 yötä 25e/30e
2 yötä 18e/23e
1 yö 10e/15e

Miitti kaipaa tietysti myös ohjelmapuolta. Tällä hetkellä on suunniteltu retkeä miittipaikan ulkopuolelle. Vihreän lohikäärmeen Yhdistyksen tapahtumat -huoneessa on The Miitille oma ohjelmatopikki (https://kontu.me/keskustelut/the-miitti-2019-ohjelmatopikki.6305/) jonne voi käydä huikkaamassa ehdotuksiaan retkikohteista. Lisäksi on tulossa hyvin matalan kynnyksen larppi sekä kirjanvaihtopöytä jonne voi tuoda itselleen turhia teoksia ilmaiseksi tarjolle.
Jos sinulla on mielessä jokin ohjelmanumero joka voisi sopia miittiin niin kaikki ehdotukset otetaan mieluusti vastaan. Aiempina vuosina on ollut mm origamien taittelua, keskiaikatansseja, lauluesityksiä, boffoturnajaisia, erilaisia kilpailuja yms. Eli kaikki esityksistä pajatoimintaan ja urheiluunkin käy :)

Jos yön yli miittaaminen on hankala järjestää tai tuntuu liian jännittävältä niin miittiin saa tulla myös päivävierailulle (vierailumaksu 5e). Miitissä pidettävään vaalikokoukseen osallistuminen tai lyhyt vierailu ihmisiä moikkaamassa ovat maksuttomia.

Tarkempia tietoja The miitistä ja miittipaikasta Käärmeessä
https://kontu.me/keskustelut/the-miitti-2019-ruokolahdella-6-9-6.6286/

 

Syysmiitti 2019
Syysmiitin aika ja paikka ovat myös jo tiedossa. Palaamme jälleen tuttuun ja hyväksi havaittuun Mallinkaisten leirikeskukseen Janakkalaan ja ajankohta on 13.-15.9.2019

Toivottavasti tavataan miiteissä!

Tapahtumavastaavanne
Jaamar

Excerpts from the Q&A at the pre-screening of Tolkien

(suomenkielinen versio / Finnish version: täällä/here)

The film Tolkien by Dome Karukoski premiers today, Fri May 3rd 2019, in Finland and in the UK. For screenings in Finland, check the Nordisk Film page!

A Q&A with the director Dome Karukoski, editor Harri Ylönen and first assistant director Antti Lahtinen was held after the pre-screening of the film Tolkien on Wednesday April 17th 2019 at the Bio Rex cinema in Helsinki. Kalle Kinnunen hosted and the audience also got to ask questions.

This article contains SPOILERS!!!

 ***

The war scenes as a dream
Dome Karukoski: ”I began to wonder how Tolkien experienced the war. He had trench fever, which can cause hallucinations. Your body is trembling and you are on the verge of death. I approached the war scenes as if they were a dream, they have been written as a dream. That it doesn’t necessarily even have to be true. But it’s Tolkien’s experience of the war.” 

In a hole in the ground
Karukoski reveals that in the film, Tolkien is in the trenches at Somme ”in a hole in the ground”. Karukoski thought about Tolkien’s experiences in the First World War and how he probably had contracted trench fever when he had to sleep in the mud in a trench captured from Germans. In Karukoski’s mind this connected to the moment Tolkien suddenly came up with a hobbit living under the ground and, hence, the first sentence in The Hobbit. Even though Tolkien did not suffer from writer’s block, it did take him some time to find “the right voice”. 

Background research
Karukoski: “Due to contractual reasons, I cannot tell who these Tolkien experts are, but I interviewed a few and they read the script. These people have had access to Tolkien’s letters at the Bodleian Library in Oxford, and it’s not everyone who is granted permission (cf. in the film Professor Wright advices Tolkien to say at the library that the professor sent him).

I read all the possible books and watched all the possible interviews. And you notice that experts rebuke other experts. “They wrote such and such and it doesn’t hold true at all.” Everyone has an impression about who a person is. You must find that voice in the midst of it all. My method is to listen as much as possible and in that way understand that there he is. There are small things that will tell you. Such as when looking at Tolkien’s drawings from different times, how he draws when he was young – I went to art school – you see a different temperament. It tells you of the temperament at the time, you see it in his line. In that way you learn to recognise different things about who the character is.

When he is giving interviews to the BBC in the 60s, i.e. when he is older, he is an old man and he is looking back at his life. It is a completely different character than the Tolkien in his twenties. You must find the person in it all.” 

The score
Thomas Newman, a 14-time Academy Award nominee, composed the score for the film. Karukoski did not believe that a star composer like Newman would work for the film, but the director still suggested Newman to the studio. Newman liked the script and Karukoski’s previous films and settled for a lower fee than usual.

Together with Newman, Karukoski strove for a score with a sense of other-worldliness and he relates the idea with the Music of the Ainur in The Silmarillion. In the score, Newman used a lot of instruments that the director had never heard of, but the composer was also introduced to a new instrument through Karukoski. Because Tolkien got to know The Kalevala during his Oxford years, Karukoski introduced Newman to the Finnish kantele harp, which Tolkien probably would have been familiar with through the Finnish epic. Although a couple of Kalevala references were left out during the editing phase, Newman’s score subtly adds the kantele as a new element when the film reaches Tolkien’s time in Oxford.

The Catholic faith
Karukoski: ”We had to leave out two scenes depicting Catholicism and Father Francis. Tolkien himself also wrote that during his studies in Oxford he wasn’t very religious and didn’t go to church. And that his drinking got a bit out of hand. Tolkien used the phrase ”I was a bit merry then”. He was a practising Catholic at a slightly later time and, on the other hand, Catholicism is a part of his childhood which isn’t really shown in the film.

Filming locations
Antti Lahtinen: “The war scenes were filmed on a field in Manchester that was the size of perhaps eight football fields. Trenches and all sorts of other areas had been built for our scenes. Although the area had been reverently constructed using excavators and all, no one had thought of making any sort of plumbing. So when the autumn rain fell, the place turned into a dreadful sea of mud, and there was at least half a metre of mud everywhere.”

Karukoski: “We filmed in Oxford as much as we could. The name “Tolkien” did open doors. Oxford is an expensive place to film in. A location that elsewhere costs 500 € costs at least 5 000 € in Oxford. If you try to bargain with them, they’ll respond that you can go ahead and try to film Oxford somewhere else! This has actually been said to our producers. The producers suggested 2 500 €, but the answer was that if the price wasn’t suitable, we could always shoot, say, in Liverpool. I do understand it; Oxford is an expensive city to maintain. The prices as high but I don’t judge them for it. We wanted to film there and it is expensive.

Birmingham doesn’t exist in the shape it existed a hundred years ago. The German Luftwaffe members made sure of it in the Second World War. There are old buildings in Liverpool and Manchester that serve as milieus from a hundred years ago. And a lot has been constructed [as movie sets] and backgrounds have been built and added using VFX (visual effects).

The Tolkien Estate
Karukoski: We did not work with the Estate for two reasons. One: We did not need the rights [to Tolkien’s work]. Rights are expensive. Two: It is challenging to work with estates. I’ve worked with estates a couple of times, and you start to serve them in a way, you want to be polite to them. That easily destroys your artistic vision, you start destroying your own interpretation of the person as an artist.

But we had the grandson of Michael, Tolkien’s second eldest son, at our shoot as an extra for two weeks. He came to the test shoot excited about the film. He took two weeks off from work and spent it in the mud playing an ordinary soldier.

Sugar cubes
Karukoski: “He and Edith actually did visit the Grand Hotel café and tossed sugar cubes into the hats of rich ladies!”

***
Have you already seen the film Tolkien? Discuss the film here!