Syysmiittiä pidettiin ekaa kertaa Uuraisilla, Pyhäkankaan leirikeskuksessa. Ohessa nyt nopea galleria niistä vähistä miittikuvista, mitä kameraani kertyi. Katsotaan tulisiko itse tapahtumaraportti myöhemmin liikkuvina kuvina… ;)

Siinähän se taas kesän pisin miitti oli ja meni. Sää oli kaiken kaikkiaan varsin märkä ja jopa sateinen (taisi olla myös rakeinen), mutta se ei juuri menoa haitannut. Illat olivat jo aurinkoisia ja saatiin siitäkin nauttia, tänä vuonna kaikkien ihmetykseksi käytännössä ilman hyttysiä! Steelsheen jo vähän vilauttikin edellisessä viestissään sihteerin sulosääriä ja uutta hallitusta.

Ohjelmaa oli eniten vuosikausiin. Torstaina päästiin lähinnä majoittumisen ja infon kanssa (sekä tietenkin saunan), mutta perjantaina olikin jo sitten enemmän aktiviteetteja. Shetain kanssa jousiammuttiin, Salpamuseoretki sai taas suosiota ja Tolkien-seuran vaalikokouksessa nautittiin keksejä ja mehua sekä ehdotettiin vähän hinnankorotuksia sekä miittimaksuihin että jäsenmaksuihin. Huomautettakoon, että jäsenmaksua ei ole nostettu 2000-luvun puolella ilmeisesti kertaakaan ennen tätä. Lähes koko miitin ajan saatiin nauttia ruokasalin perälle kootusta Tolkien-aiheisesta näyttelystä.

Perjantaina myös grillattiin tuttuun tapaan. Vanhalta ”makkaraa ja kasvissyöjille kesäkurpitsaa ja maissia” -linjalta otettiin huima askel sivuun vartailla, joita kukin sai koota omien mieltymyksiensä mukaan. Seura tarjosi mm. persikoita, pekonia, bataattia, tomaatteja ja kesäkurpitsaa, ja monen nähtiin myös täydentävän vartaitaan itse tuoduilla herkuilla. Kaiken kaikkiaan kokeilu oli melkoinen menestys, ja yli jääneistä kasviksista nautittiin lauantaina miittiläisten loihtima uunikasvislounas.

Lauantaina olikin sitten perinteinen Henanen vetämä larp, Jaamarin quenya-oppitunti, Isilmírën origamipaja, Satekain keskiaikaisia tansseja, Delvorin boffoturnajaiset sekä Nerwenden ja minun paistamia lettuja. Samaan aikaan pyöri myös perjantaista asti Nerwenden perinteikäs luontopolku haastavine triviakysymyksineen. Tämän vuotisen boffoturnauksen kuninkaaksi kruunattiin Lathron, ja laji herätti suosiota siinä määrin, että allekirjoittaneen autoon taitaa jatkussakin eksyä pari hopeapätkytintä. Luontopolun voittajaksi selviytyi Lúrie, toiseksi Vampirelady, kolmanneksi Steelsheen ja neljänneksi Heathertoes.

Kaiken kaikkiaan miitistä jäi sujuva ja sutjakka pöhinä taas kerran. Tykkään pöhinästä nyt jostain syystä sanana ihan hirveästi. Jos ette sanaa ymmärrä, niin älkää pyytäkö selittämään tai ainakaan olettako kovin selkeää kuvausta. Se on semmoinen positiivinen kuitenkin, vähän kuin tuhina tai puhina mutta sekavampi koska on niin onnellinen ja väsynyt.

Alla vielä minun kameraan eksyneet kuvat, joissa (jostain syystä) jälleen kerran on muutama Steelsheenin otos. Jos jollakulla on lisää miittikuvia (varsinkin eri ohjelmista!), olisi ihan kiva vastaanottaa niitä ja laittaa tännekin näkyviin. Laitelkaa vaikka tapahtumavastaava @suomentolkienseura.fi -osoitteeseen rullaamaan (ja ottakaa välilyönti ennen @-merkkiä pois.

Kevätmiitti pidettiin maaliskuun alkajaisiksi Hämeenkoskella ihan uudessa miittipaikassa. Paikan meille vuokrasi sikäläinen seurakunta, ja kerrankin jouduimme hämmentymään. Olemme aina ottaneet tavoitteeksi jättää leirikeskuksen siistimpään kuntoon kuin tullessamme, mutta nyt se oli tehty äärimmäisen vaikeaksi! Paikat olivat ihan supersiistissä kunnossa jo valmiiksi.

Tilat kokonaisuutena myös vaikuttivat oivallisilta miittaamiseen. Rannassa oli kaksikin saunaa, joista käytimme vain puusaunaa – kuka nyt sähkösaunassa saunoo? :D Päärakennuksella oli melko tilava keittiö, sopivasti kylmiötilaa, tarpeeksi erillään olevat makuuhuoneet ja isot oleskelutilat. Ainut ongelma kohdattiin makuuhuonekäytävän ovien paukkeessa ilta- ja yöaikaan, kun osa oli jo nukkumassa ja osa edelleen valvoi.

Mitään sen erityisempää etukäteen järjestettyä ohjelmaa ei miitissä jälleenkään ollut. Ennen miiteissä käymättömät naamat Rora ja Mor Nienor tulivat tutuiksi, ja paikalla oli reilut kolmekymmentä niitä naamoja, joita on jo miiteissä nähty.

Perjantaina pelejä, infoa ja saunomista, itse osallistuin myös ns. teinijengin tortillasyöminkeihin ja opettelin uuden pelin, Once upon a time. Järjettömien tarinoiden aiheuttama nauru taisi kuulua tasaisin väliajoin oleskelusalin nurkasta.
Saunaan todistetusti mahtui parikymmentä kontulaista (ei ehkä tilavin sauna mikä ollaan nähty), kuumaa vettä sai ihan juoksevana hanasta, ja jäähdyttely tapahtui kylmässä rantatuulessa. Pukuhuoneet olivat kivan tilaviakin. Matkalla saunalle oli kuitenkin melko liukas ja jäinen pätkä, johon ei löydetty hiekkaa. Onneksi kukaan ei muksauttanut siinä itseään (ainakaan niin pahasti että minä olisin asiasta kuullut).

Lauantaina se hiekkaongelma sitten ratkesi. Aamulla yritettiin käydä kaupassa, mutta minun Peugeotini ei noussutkaan niin helposti jäisestä mäestä ylös. Mäen varresta sitten bongattiin hiekkalaatikko, hiekoitettiin ja nätistihän se lopulta meni. Siinä säätäessä auto lämpeni mukavasti, ja varmaat matkustajatkin saivat pientä lämpöä työntely-yrityksissä. Kaupasta tullessamme pieni miittaajaryhmä oli menossa käymään kävelyretkellä aurinkoisessa säässä. Ilmeisesti lähellä oli jotkut rauniot. En valitettavasti enää muista mitkä.
Lauantaina pidettiin myös pikainen kokous toiminnantarkastajan valitsemiseksi, etsittiin soluttautujia vastarintaliittoumasta. Lathron järjesti yhteisruokana raviolia ja Shetai valmisti jälkiruoaksi mutakakkua. Syöminkien jälkeen oli hyvä rauhoittua läheisyyttä hakemaan patjojen päälle muodostettuun kasaan, jossa taisi olla reilusti suurin osa miittiläisistä. Siihen kasaan mahtui monta kättä ja jalkaa.

Sunnuntain siivous sujui tapansa mukaan nohevasti, ja tällä kertaa ehdittiin ottaa ryhmäkuvakin ennen poistumista. Ryhmäkuva otettiin kasassa, koska kasat on kivoja!

Kuvat noin ylimalkaan ovat jälleen suurilta osin minun käsialaani, mutta mahtuu sinne joitakin Steelsheenin ottamia kuvia. Kiitos Steelille!

Niin sitä taas hurahti neljä päivää vuotuisen pikkujoulumiitin merkeissä. Tämä oli siinä mielessä historiallinen, ettei ”pikkumiittejä” ole ennen pidetty kuin perjantaista sunnuntaihin. Nyt monen pitäessä vapaapäivää perjantaina päätimme yhteistuumin venyttää tuloa jo torstaihin. Työssäkävijät ja muut oikean elämän velvoittamat saattoivat toki tulla paikalle perjantainakin.

Miitti oli Rismalahden partiomajalla, jossa ollaan oltu ennenkin muutamia vuosia sitten. Silloin todettiin, että vaikka paikka on optimaalisella sijainnilla, ei sinne mielellään mennä pihavalojen sekä juoksevan veden puutteen ja valottomien ulkovessojen takia. Nyt meni vähän paikan etsintä tiukille, ja päätettiin palata. Onneksemme saimme huomata, että pihalle ja vessaan oli ilmestynyt kunnollinen valaistus. Poikien harmiksi vessan valo taisi lakata toimimasta jo lauantaina.

Miitti saatiin aloittaa monella mutkalla, kun pohdittiin miten mordorissa se paikka saadaan lämpimäksi. Pattereita ja katkaisijoita piti tutkia jonkin aikaa, ennen kuin päärakennukselle saatiin patterilämmitystä ja haettua pihalta vettä. Onneksi sauna lämpesi parissa tunnissa, ja päästiin sinne sulattelemaan varpaita. Ainakin osa tosin taisi varpaidensulattelun takia missata itsenäisyyspäivän kättelyn, mutta onneksi osaamme kätellä toisiamme itsekin. Ja koosteethan näki netistä, ja Alexander Stubb twiittaili ahkerasti. Kyseltiin Tolkien-seuran nimissä Stubbilta, mahtaneeko linnan kirjastosta löytyä Tolkienia. Eipä ole mies vastannut, huono poliitikko? Me sen sijaan ollaan myös politiikkaa seuraava aktiivinen järjestö selkeästi!

Perjantaina saapuivat loput miittiläiset, asetuttiin aloillemme ja pidettiin alkuinfo sekä nimikierros. Alkuinfohan sisältää yleensä käytännön ohjeita hätätilanteen varalle sekä joitakin asioita joita ei kannata kokeilla, mm. kuuman veden päähän kaataminen. Eräs miittiläinen kokeili tätä vuosia sitten (en myönnä mitään), eikä siitä tainnut tulla kuin paha mieli. Nykyisin se on lähinnä jokamiittinen kettuilu sille joka sitä vettä kaatoi päähänsä. Joka en muuten ollut minä.

Lauantai kului hyvin pitkälti perinteisesti miittitekemisissä, kuten lautapelailussa, hassuissa videoissa ja elokuvissa sekä saunassa. Päivällä kääpiöseurueen kokoinen poppoo uskaltautui umpihankikävelylle Lathronin johtamana.

Mutta koska oli pikkujoulumiitti, pidimme myös seuran yleiskokouksen (tsekkaa pöytäkirjat niiden osiosta tuolta ylhäältä), saimme vieraaksemme Lathaltipukin ja söimme pipareita ja glögiä.

Sunnuntaina heräiltiin hitaasti, siivottiin tehokkaasti ja mentiin pois torvet soiden. Mikä siinä onkin että niitä auton tööttejä täytyy tööttäillä mennessään niin paljon. Ryhmäkuva jäi tällä kertaa ottamatta, mutta miittiläiset olivatkin varsin liikkuvaisia ja osa lähti niin aikaisin, etten usko kaikkien olleen edes hereillä siihen aikaan.

PS. Jäikö joku miettimään tuota otsikkoa? Miitissä ei suinkaan nautittu shotteja – sitäkin enemmän hihitettiin ja nautittiin Hillywoodin Hobitti-parodiasta. Väitän, että se soi edelleen muillakin kuin minulla päässä.