Lokakuussa ilmestyvässä Legolas-lehdessä on parikin roolipeliartikkelia, ja niitä odotellessa pääsette lukemaan Keski-Maa -roolipelien historiasta. Tekstin on kirjoittanut Pasi Välkkynen, jonka Legolas-artikkeli käsittelee Nimrodelin legendaa roolipelin keinoin.

Ensimmäinen virallisella lisenssillä tehty Keski-Maa -aiheinen roolipeli oli MERP, Middle-earth Roleplaying (suom. KERP), joka perustui Iron Crown Enterprisesin Rolemaster-sääntöihin. Rolemaster itse sisältää pelkät säännöt, eikä sitä ole varsinaisesti sidottu mihinkään pelimaailmaan (joskin ICE on kehittänyt oman Shadow World -fantasiamaailmansa nimenomaan Rolemasteria varten). Rolemasteria pidetään yleensä turhan monimutkaisena ja hitaana pelisysteeminä, ja vaikuttaa siltä, että se oli suunniteltu nimenomaan tarjoamaan ”realistinen” pelisysteemi yksinkertaisemman D&D:n hallitsemille markkinoille. Rolemaster sisältää laajan magiasysteemin, joka kuitenkin vaikuttaa ytimeltään olevan D&D:n loitsujen muunnoksia, ja kun tämä sitten toimi perustana MERP:lle, niin saimme hirvityksen, jossa jokaisessa pelaajaryhmässä oli vähintään yksi tulipalloja viskova näkymätön lentävä maagi. MERP luotiin siis väärässä järjestyksessä: otettiin geneeriset säännöt, hiottiin kuutiosta vähän kulmia, pultattiin siihen pari Keski-maalta kuulostavaa lisäsääntöä, ja survottiin väkisin pyöreästä aukosta läpi.

MERP ei ollut pelisääntöinä kummoinenkaan, mutta ICE:n vahvuus olikin uskottavien kampanjamoduulien, eli suurempien alueiden kuvausten, tuottamisessa. Tapahtuma-aika oli yleensä Kolmannen Ajan puoliväli, eli kirjoissa lähinnä liitteissä kuvattu kausi, jolloin kuitenkin maailma oli suuressa myllerryksessä Arnorin ja Gondorin taistellessa olemassaolostaan. Pelisuunnittelijat onnistuivat kuvaamaan valtakuntien välisiä ja niiden sisäisiä jännitteitä eri poliittisten toimijoiden kautta erinomaisen kiinnostavasti. Yleisesti ottaen nämä korkeamman tason kuvaukset maailmasta olivat pelaajien keskuudessa arvostettuja ja vielä tänäkin päivänä käyttökelpoisia, kun taas metsään mentiin säännönmukaisesti aina seikkailuiden yksityiskohdissa, jotka olivat lähinnä luolastoja täynnä toinen toistaan älyttömämpiä ansoja ja hirviöitä.

ICE takoi kun rauta oli kuumaa, ja MERP-roolipelin lisäksi julkaistiin lautapelejä ja Legolas-lehdessäkin paljon käsitelty keräilykorttipeli Middle-earth: The Wizards (METW, suom. Keski-Maan Velhot). ICE:n tuotteet myös jossain määrin tukivat toisiaan: joissain loppuaikojen MERP-kirjoissa oli mukana METW-korttipeliin ainakin paikkakortteja kirjan käsittelemältä alueelta.

ICE menetti Keski-Maa -lisenssinsä 1999 ja joutui lopettamaan MERP-tuotteiden julkaisemisen. Tämä oli vähän sääli, koska he olivat juuri saaneet julkaisunsa kuntoon, päässeet eroon pahimmista D&D-matkimisistaan, huonosta huumorista, ja kirjojen laatu oli tehnyt melkoisen loikan muutaman vuoden takaisista.

Peter Jacksonin elokuvien jälkimainingeissa ilmestyi seuraava yritys, Decipherin roolipeli. Peli käytti kuvituksenaan lähinnä elokuvien kuvia ja suurin osa pelimateriaalista vaikutti sijoittuvan Tarun aikoihin, Sormuksen Sodan pyörteisiin. Hankin sääntökirjan ja luinkin sen, mutta pelipöytäämme asti tämä peli ei koskaan päässyt.

Kolmas kerta toden sanoi. Cubicle 7 julkaisi 2011 One Ring: Over the Edge of the Wild -pelin, ja se olikin nappiosuma. Pelisuunnittelijat lähtivät liikkeelle siitä, että nyt tehdään peliä Keski-maan tunnelma edellä ja suunnitellaan säännöt maailmaan sopivaksi, eikä yritetä sovittaa väkisin jotain geneeristä sääntösysteemiä Keski-Maahan. Pelin valmismateriaalit sijoittuivat Hobitin ja Tarun väliseen aikaan, jolloin Viiden Armeijan Taistelun ja Smaugin surmaamisen jälkeen ennen Sauronin nousua koitti lyhyt toivon pilkahdus, joka alkoi nopeasti kuitenkin synketä. Sekä säännöt että lisämateriaalit olivat kaikki ajatuksella laadittuja ja tuotantoarvoiltaan huippua.

One Ringin toisen laitoksen ennakkotilauksia otettiin jo sisään, kun Cubicle 7 ilmoitti yllättäen luopuvansa Keski-maa -lisenssistä sen liian korkeiden kustannusten takia. Toinen laitos peruutettiin ja uusia kirjoja ei enää ilmestyisi. Sitten yllättäen ilmaantui Free League -peliyhtiön joukkorahoituskampanja One Ringin toisesta laitoksesta, mukana alkuperäisen pelin suunnittelijoita, ja rahoitus meni minimitason yli neljässä minuutissa sen avauksesta. Kansa halusi One Ringia ja Free Leaguelle tuli positiivinen ongelma: mistä keksiä parin tunnin välein uusia tavoitteita palkkioineen.

Joukkorahoitetusta toisesta laitoksesta ensimmäiset tuotteet on jo painettu ja toimitettu rahoittajille ja tuotu julkiseen myyntiin. Kirjat ovat yhtä hienoja ja rakkaudella tehtyjä kuin Cubible 7:n tuotteetkin. Tätä kirjoittaessani kesäkuussa 2022 viimeiset opukset on toimitettu e-kirjoina rahoittajille ja painokoneet käyvät. Pelin jatkuvuudesta en ole selvillä, eli oliko se nyt tässä, vai onko Free Leaguella tarkoitus tuottaa uuttakin materiaalia tämän ensijulkaisun jälkeen, ja mikä heidän lisenssitilanteensa on.